🌿 Mihin valmennukseni pohjautuvat?

Institute of Happinessissä opiskelemani ja kehollistamani TraumaNeuro Metodi toimii tämän valmennuksen ydinrakenteena. Metodi pohjautuu useisiin hermoston, trauman ja ihmisen kehityksen ymmärtämiseen liittyviin tutkimuksiin ja teorioihin (Lista viitteistä alla.)

Tämän metodin ympärille olen rakentanut oman valmennuskokonaisuuden, joka on muovautunut minun näköisekseni – hyödyntäen laajaa ammattipedagogin taustaani sekä restoratiivisen sovittelun ajattelutapoja. Näin siitä on syntynyt lempeä, käytännönläheinen ja inhimillinen tapa kohdata ja tukea toipumista.

Tässä valmennuksessa yhdistyy useampi keskeinen näkökulma siitä, miten ihmisen hermosto, keho ja mieli toimivat – ja ennen kaikkea, miten ne voivat toipua ja eheytyä.

🧠 1. Polyvagaalinen teoria (Stephen Porges)

Polyvagaalinen teoria kuvaa vagushermon (kiertäjähermo) eri haarojen toimintaa ja sitä, miten autonominen hermostomme säätelee turvallisuuden, yhteyden ja selviytymisen kokemuksia. Teoria auttaa ymmärtämään esimerkiksi miksi saatamme lamaantua tai ylivirittyä stressissä ja miten turva palauttaa meidät takaisin yhteyteen ja rauhaan.

Viitteet:
Porges, S. W. (2011). The Polyvagal Theory: Neurophysiological Foundations of Emotions, Attachment, Communication, Self-regulation.

Rosenberg, S. (2021). Vagushermon parantava voima. Viisas Elämä.

🌊 2. Peter A. Levine ja Somatic Experiencing® (SE)

Peter A. Levine kehitti Somatic Experiencing -menetelmän ymmärtäessään, että trauma ei ole itse tapahtumassa, vaan siinä miten hermosto sen koki ja miten se jäi kehoon elämään. Hänen työnsä keskiössä ovat muun muassa:

• Pendulaatio: liike resursoivasta (turvallisesta) tilasta traumaattiseen muistoon ja takaisin

• Titraatio: kokemusten käsittely pieninä, säädettävinä määrinä, jotta hermosto ei ylivirittyisi
  
  

Viitteet:
Levine, P. A. (2010). In an Unspoken Voice: How the Body Releases Trauma and Restores Goodness.

Levine, P. A. (2019). Kun tiikeri herää: Trauma ja toipumisen tie. Viisas Elämä.

👶 3. ACE-tutkimukset (Adverse Childhood Experiences)

ACE-tutkimukset paljastivat, että varhaiset haitalliset kokemukset (kuten väkivalta, laiminlyönti, vanhemman mielenterveysongelmat) vaikuttavat voimakkaasti aikuisiän terveyteen, hyvinvointiin ja käyttäytymiseen. Ne osoittavat yhteyden varhaisen trauman ja mm. stressisairauksien, riippuvuuksien ja masennuksen välillä.

Viite:
Felitti, V. J., et al. (1998). Relationship of Childhood Abuse and Household Dysfunction to Many of the Leading Causes of Death in Adults. American Journal of Preventive Medicine, 14(4), 245–258.

🧩 4. Rakenteellinen dissosiaatio (Structural Dissociation Theory)

Rakenteellisen dissosiaation teoria selittää, miten trauma voi johtaa psyykkeen osittumiseen eri "osia" tai tiloja hallinnoiviksi kokonaisuuksiksi. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että osa meistä pyrkii arjessa suorittamaan ja toinen osa jää emotionaalisesti jumiin varhaisiin kokemuksiin. Teoriaan ovat vaikuttaneet erityisesti Onno van der Hart, Ellert Nijenhuis ja Kathy Steele.

Viite:
Van der Hart, O., Nijenhuis, E. R. S., & Steele, K. (2006). The Haunted Self: Structural Dissociation and the Treatment of Chronic Traumatization. W. W. Norton & Company.

💔 Häpeän syvimmät juuret
Tutkimusten mukaan syvimmät häpeän aiheet liittyvät usein seksuaalisuuteen ja rahaan – teemoihin, jotka koskettavat ihmisyyden ydintä, yhteisöllistä hyväksyntää ja perusturvallisuutta. Seksuaalinen häpeä kietoutuu usein kulttuurisiin ja uskonnollisiin moraalikäsityksiin ja siirtyy sukupolvelta toiselle. Taloudellinen häpeä puolestaan liittyy sosiaaliseen statukseen, kelpaamisen kokemukseen ja osallisuuteen yhteiskunnassa. Näiden teemojen äärelle pysähtyminen on keskeistä turvallisessa toipumisessa.

Viitteet:
Bloom, S. L. (1999). Trauma Theory Abbreviated. CommunityWorks.
Brown, B. (2006). Shame Resilience Theory: A Grounded Theory Study on Women and Shame. Families in Society, 87(1), 43–52.
Mercier, M. (2024). Shame and the Nervous System: Somatic Recovery Paths. Somatics Press.
Reutter, L. I., Stewart, M. J., Veenstra, G., Love, R., Raphael, D., & Makwarimba, E. (2009). “Who do they think we are, anyway?”: Perceptions of and responses to poverty stigma. Qualitative Health Research, 19(3), 297–311.
Walker, P. (2014). Complex PTSD: From Surviving to Thriving. Azure Coyote Publishing.

🌳 6. Taakkasiirtymä (Pirkko Siltala)

Taakkasiirtymä kuvaa sitä, miten aiempien sukupolvien kokemukset, traumat ja selviytymiskeinot siirtyvät seuraaville sukupolville, usein tiedostamattomasti. Tämä ilmenee esimerkiksi siinä, että kannamme häpeää, pelkoja tai käyttäytymismalleja, jotka eivät alun perin ole meidän omia.

Viite:
Siltala, P. (2013). Taakkasiirtymä – Sota-ajan kokemusten siirto ja psykoterapia. Kirjapaja.

✨ Yhteenveto

Näiden teorioiden ja tutkimusten yhdistäminen luo valmennuksiin pohjan, jossa:

• ymmärretään hermoston ja kehon rooli kaikessa muutoksessa
  
  

• tunnistetaan trauman vaikutukset ja varhaisten kokemusten jäljet
  
  

• tuetaan lempeää, kehotietoista eheytymistä turvallisessa tilassa